Puheterapia ei aina tapahdu terapeutin vastaanotolla. Lapsen tilanteesta ja kuntoutuksen tavoitteista riippuen puheterapeutti voi tavata lasta myös hänen omassa arkiympäristössään – esimerkiksi päiväkodissa, koulussa tai kotona.
Vanhemmasta ajatus voi aluksi tuntua hieman vieraalta. Mitä terapeutti tekee päiväkodissa? Onko lapsi terapiakäynnin ajan erillisessä huoneessa? Entä mitä kotikäynnillä tapahtuu?
Arkiympäristössä toteutettava puheterapia voi näyttää hyvin erilaiselta eri lasten kohdalla. Joskus työskennellään rauhallisessa tilassa kahdestaan ja joskus harjoiteltavia taitoja viedään tarkoituksella osaksi lapsen tavallisia tilanteita. Oleellista on, missä ja miten lapsen kuntoutuksen tavoitteita voidaan parhaiten edistää.
Jos pohdit puheterapiaan hakeutumista laajemmin, lue myös artikkelimme Miten puheterapiaan pääsee?.
Miksi puheterapiaa toteutetaan lapsen arkiympäristössä?
Kommunikointia tarvitaan kaikkialla. Lapsi tarvitsee kieltä ja vuorovaikutustaitoja esimerkiksi leikkiessään muiden lasten kanssa, pyytäessään apua, seuratessaan aikuisen ohjeita, osallistuessaan opetukseen, kertoessaan päivän tapahtumista ja ilmaistessaan omia tarpeitaan. Siksi lapsen taitojen tukeminen juuri niissä ympäristöissä, joissa hän niitä tarvitsee, voi olla hyödyllistä.
Arkiympäristössä puheterapeutti voi myös nähdä, miten lapsen kommunikointi toimii tavallisissa tilanteissa. Tämä voi auttaa löytämään sellaisia tukikeinoja, jotka sopivat juuri lapsen omaan päivään.
Jos pohdit, milloin lapsen kanssa kannattaisi hakeutua puheterapiaan, lue myös artikkelimme Milloin lapsi tarvitsee puheterapiaa?.
Mitä puheterapeutti tekee päiväkodissa?
Päiväkodissa puheterapiakäynti voidaan toteuttaa monella tavalla. Puheterapeutti voi esimerkiksi työskennellä lapsen kanssa kahdestaan rauhallisessa tilassa. Terapiassa voidaan leikkiä, pelata, katsoa kirjoja tai tehdä muuta lapselle mielekästä toimintaa samalla, kun harjoitellaan kuntoutuksen tavoitteita.
Toisinaan terapeutti voi osallistua myös lapsen tavalliseen päiväkotipäivään. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi:
- leikki
- ruokailu
- pukeminen
- ulkoilu
- pienryhmätoiminta
- aamupiiri tai muu yhteinen toiminta
Tällöin voidaan harjoitella esimerkiksi kommunikointialoitteita, puheen ymmärtämistä, kuvien käyttöä, vuorottelua tai muiden lasten kanssa toimimista aidossa tilanteessa. Kaikkia tavoitteita ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista harjoitella ryhmässä. Joskus lapsi hyötyy enemmän rauhallisesta kahdenkeskisestä työskentelystä. Usein näitä tapoja voidaan myös yhdistää.
Entä puheterapia koulussa?
Koulussa puheterapia voidaan sovittaa lapsen koulupäivään ja kuntoutuksen tavoitteisiin. Terapeutti voi työskennellä oppilaan kanssa erillisessä tilassa tai seurata ja tukea kommunikointia esimerkiksi luokassa, välitunnilla, ruokailussa tai muussa koulupäivän tilanteessa.
Kouluympäristössä kielellisiä taitoja tarvitaan jatkuvasti. Lapsen pitää esimerkiksi ymmärtää ohjeita, käsitteitä ja kysymyksiä, seurata keskustelua, kertoa asioista, pyytää apua ja osallistua yhteiseen toimintaan.
Puheterapeutti voi yhdessä koulun henkilökunnan kanssa miettiä, millaiset keinot helpottavat juuri tämän lapsen osallistumista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi visuaalinen tuki, ohjeiden pilkkominen, kommunikointikuvat, kommunikointilaite tai lapselle sopiva tapa antaa enemmän aikaa vastata.
Mitä kotikäynnillä tapahtuu?
Kotikäynti ei tarkoita sitä, että koti pitäisi valmistella terapiaa varten. Tavallinen koti riittää. Puheterapiassa voidaan käyttää lapsen omia leluja, kirjoja, pelejä ja kiinnostuksen kohteita. Toisinaan terapiassa voidaan hyödyntää myös aivan tavallisia arjen tilanteita.
Terapeutti voi esimerkiksi tarkastella yhdessä vanhemman kanssa, miten lapsi pyytää asioita, tekee valintoja, ymmärtää ohjeita tai osallistuu yhteiseen tekemiseen.
Kotikäynnin etuna voi olla se, että opittavia keinoja voidaan kokeilla suoraan siinä ympäristössä, jossa perhe niitä käyttää. Vanhemman ei kuitenkaan tarvitse järjestää jokaiselle terapiakerralle ohjelmaa eikä kodin tarvitse olla siisti tai rauhallinen terapiahuone. Puheterapeutti tulee osaksi lapsen tavallista ympäristöä – ei arvioimaan kotia.
Onko vanhemman oltava mukana terapiassa?
Se riippuu lapsesta, tavoitteista ja tilanteesta. Joskus vanhempi osallistuu koko käynnille. Joskus lapsi ja terapeutti työskentelevät osan ajasta kahdestaan ja käynnin lopussa vaihdetaan ajatuksia vanhemman kanssa.
Erityisesti pienten lasten kohdalla vanhemman mukanaolo voi olla hyödyllistä, koska terapeutti pystyy samalla näyttämään käytännössä erilaisia tapoja tukea lapsen kommunikointia. Tarkoituksena ei ole arvioida vanhemman toimintaa. Puheterapeutti ja vanhempi voivat yhdessä pohtia pieniä muutoksia, jotka sopivat juuri kyseisen perheen arkeen.
Miksi yhteistyötä päiväkodin ja koulun kanssa tehdään?
Lapsen kanssa työskentelevät aikuiset viettävät hänen kanssaan paljon enemmän aikaa kuin puheterapeutti. Siksi heillä on myös valtavasti mahdollisuuksia tukea lapsen kommunikointia tavallisissa tilanteissa. Puheterapeutti voi esimerkiksi:
- keskustella henkilökunnan kanssa lapsen kommunikoinnista
- näyttää, miten lapsen kommunikointikeinoja käytetään
- suunnitella visuaalisia tukikeinoja
- auttaa mukauttamaan aikuisen käyttämää kieltä
- miettiä keinoja lapsen osallistumisen tukemiseksi
- seurata, miten terapiassa harjoiteltavat taidot näkyvät arjessa
Tavoitteena ei ole tehdä päiväkodin tai koulun henkilökunnasta terapeutteja. Tarkoituksena on löytää pieniä ja käytännöllisiä keinoja, jotka voidaan yhdistää siihen, mitä päivän aikana tapahtuu muutenkin.
Tarvitseeko lapsi oman terapiahuoneen?
Ei välttämättä. Rauhallinen tila voi olla erittäin hyödyllinen silloin, kun harjoiteltava asia vaatii keskittymistä tai ympäristön ärsykkeet vaikeuttavat lapsen työskentelyä. Toisaalta osa taidoista on tarkoituksenmukaista harjoitella juuri siellä, missä niitä tarvitaan. Jos tavoitteena on esimerkiksi harjoitella toisten lasten kanssa kommunikointia, pelkkä kahdenkeskinen työskentely terapeutin kanssa ei aina riitä.
Hyvä kuntoutus voi siis sisältää sekä rauhallista yksilötyöskentelyä että taitojen harjoittelua luonnollisissa tilanteissa.
Entä jos lapsi ei halua lähteä terapeutin mukaan?
Uuteen aikuiseen tutustuminen vie joskus aikaa. Puheterapeutin ei tarvitse ensimmäisellä tapaamisella saada lasta lähtemään kanssaan erilliseen huoneeseen tai tekemään suunniteltuja tehtäviä. Aluksi voidaan esimerkiksi leikkiä lapselle tutussa ympäristössä, seurata hänen toimintaansa ja etsiä yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Luottamuksen rakentaminen on osa terapiaa. Kun lapsi kokee tilanteen turvalliseksi ja terapeutin tutuksi, myös yhteinen työskentely yleensä helpottuu.
Terapian ei pitäisi jäädä terapiahuoneeseen
Puheterapiassa voidaan harjoitella taitoa onnistuneesti terapeutin kanssa, mutta varsinainen hyöty syntyy vasta silloin, kun lapsi pystyy käyttämään taitoa myös muualla. Lapsen ei tarvitse osata siirtää uutta taitoa ympäristöstä toiseen yksin. Aikuiset voivat auttaa rakentamaan tilanteita, joissa lapsen on mahdollista käyttää oppimaansa kotona, päiväkodissa, koulussa ja muiden ihmisten kanssa.
Siksi arkiympäristöt ja yhteistyö lapsen lähellä olevien ihmisten kanssa ovat usein tärkeä osa lasten puheterapiaa. Tavoitteena on lopulta hyvin käytännöllinen asia: että lapsella olisi omassa elämässään mahdollisimman hyvät keinot ymmärtää muita, ilmaista itseään, osallistua ja tulla ymmärretyksi.
Jos haluat lukea tarkemmin, millaista puheterapia käytännössä on, lue artikkelimme Mitä puheterapiassa tehdään? tai tutustu Sensis Terapian lasten puheterapiaan.
Kirjoittaja
Bettina Paasila
Puheterapeutti
Etsitkö lapsellesi puheterapiaa?
Sensis Terapia tarjoaa lasten puheterapiaa vastaanotolla sekä lapsen arkiympäristöissä kuntoutuksen tavoitteiden ja myönnetyn terapian mukaisesti.