Mitä puheterapiassa tehdään?

Puheterapian tavoitteet voivat liittyä hyvin erilaisiin taitoihin. Terapiassa voidaan tukea esimerkiksi:

• puheen ymmärtämistä
• sanojen ja käsitteiden oppimista
• lauseiden muodostamista
• kertomisen ja keskustelun taitoja
• puheen selkeyttä ja äänteitä
• kommunikointialoitteiden tekemistä
• vuorottelua ja yhteistä toimintaa
• puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen käyttöä
• lapsen mahdollisuuksia ilmaista toiveitaan, ajatuksiaan ja tarpeitaan

Yhdellä lapsella tavoitteena voi olla uusien sanojen ja lauseiden oppiminen. Toinen harjoittelee puheen ymmärtämistä. Kolmas tarvitsee puheen rinnalle kuvia tai muita kommunikointikeinoja voidakseen kertoa, mitä hän haluaa tai ajattelee. Siksi kahden lapsen puheterapia voi näyttää ulospäin hyvin erilaiselta.

Jos pohdit erityisesti pienen lapsen puheen kehitystä, lue myös artikkelimme 2-vuotias ei puhu – milloin kannattaa huolestua?.

Lasten puheterapiassa leikki on usein tärkeä osa työskentelyä. Leikki ei kuitenkaan ole tauko varsinaisesta terapiasta. Se voi olla juuri se tilanne, jossa kuntoutuksen tavoitteita harjoitellaan.

Esimerkiksi eläinhahmoilla leikkiessä voidaan harjoitella sanoja ja käsitteitä, lauseiden muodostamista, vuorottelua tai yhteisen leikin rakentamista. Autoradalla voidaan harjoitella pyytämistä, toimintaohjeiden ymmärtämistä tai erilaisia sijaintikäsitteitä. Kuvakirjaa katsellessa voidaan harjoitella nimeämistä, kertomista, kysymysten ymmärtämistä ja yhteisen huomion jakamista.

Lapsi oppii usein parhaiten silloin, kun tekeminen on hänelle mielekästä ja motivoivaa. Siksi hyvä terapiatilanne ei välttämättä näytä ulkopuolisen silmissä harjoittelulta lainkaan.

Puheterapian tavoitteena ei aina ole ensisijaisesti puheen lisääminen. Jos lapsen on vaikea ilmaista itseään puheella, voidaan etsiä muita toimivia kommunikointikeinoja. Puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja eli AAC-keinoja ovat esimerkiksi:

• eleet
• tukiviittomat
• kuvat ja kommunikointikansiot
• erilaiset kommunikointitaulut
• puhelaitteet ja kommunikointisovellukset

Niiden avulla lapsi voi esimerkiksi pyytää, valita, kieltäytyä, kommentoida, kysyä ja kertoa asioita. Tärkeä tavoite on, että lapsella olisi käytössään riittävä keino tulla ymmärretyksi ja vaikuttaa omaan arkeensa.

Kommunikointikeinoja ei tarvitse säästellä siihen asti, että tiedetään, kehittyykö puhe. Puheen rinnalla käytettävät kommunikointikeinot voivat päinvastoin tukea lapsen kommunikointia ja kielen kehitystä.

Yhtä tavallista puheterapiakäyntiä ei oikeastaan ole. Pienen lapsen kanssa terapeutti saattaa tulla lattialle leikkimään. Välillä katsotaan kirjaa, rakennetaan, lauletaan, liikutaan tai tehdään jotakin lapsen omasta kiinnostuksen kohteesta lähtevää.

Isomman lapsen kanssa voidaan pelata, keskustella, tehdä tehtäviä, harjoitella kertomista tai käyttää lapselle mielekkäitä aiheita harjoittelun pohjana.

Terapeutti voi tarkoituksellisesti rakentaa tilanteita, joissa harjoiteltavaa taitoa tarvitaan, mutta lapselle tilanne voi näyttäytyä tavallisena leikkinä tai yhteisenä tekemisenä. Kaiken ei myöskään tarvitse onnistua yhdellä käynnillä. Terapiaan kuuluu kokeileminen, toistaminen ja sen selvittäminen, millaiset keinot auttavat juuri tätä lasta.

Ei. Puheterapian ei lähtökohtaisesti tarvitse tarkoittaa pitkää pöytätyöskentelyä. Joku lapsi nauttii tehtävistä ja peleistä pöydän ääressä. Toinen oppii paremmin liikkuessaan tai leikkiessään lattialla. Kolmas tarvitsee paljon taukoja, ennakointia tai selkeän rakenteen pystyäkseen osallistumaan.

Työskentelytapaa voidaan mukauttaa lapsen iän, kiinnostuksen kohteiden, vireystilan ja yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tavoitteena ei ole saada lasta näyttämään hyvältä terapiassa, vaan löytää tapa, jolla hän pystyy osallistumaan ja oppimaan.

Sama ajatus koskee lapsen muita arkiympäristöjä. Puheterapeutti voi tehdä yhteistyötä esimerkiksi varhaiskasvatuksen, koulun ja muiden lapsen kanssa työskentelevien ammattilaisten kanssa. Yhdessä voidaan miettiä esimerkiksi:

• miten ohjeita voidaan tehdä lapselle helpommaksi ymmärtää
• millaisia kuvia tai muita tukikeinoja lapsi tarvitsee
• miten lapselle annetaan mahdollisuuksia tehdä kommunikointialoitteita
• miten lapsen osallistumista leikkiin tai ryhmätilanteisiin voidaan tukea
• miten terapiassa harjoiteltavaa taitoa voidaan käyttää luonnollisesti päivän aikana

Näin puheterapiassa opitut taidot eivät jää vain terapeutin kanssa käytettäviksi.

Puheterapian tavoitteiden pitäisi olla lapselle merkityksellisiä ja näkyä mahdollisimman konkreettisesti hänen arjessaan. Tavoite ei esimerkiksi välttämättä ole vain ”sanavaraston vahvistuminen”, vaan se, että lapsella olisi enemmän keinoja kertoa päivän tapahtumista, osallistua leikkiin tai ilmaista omia ajatuksiaan.

Tavoitteita suunniteltaessa huomioidaan lapsen vahvuudet ja tarpeet sekä perheen ja muun lähiympäristön havainnot. Tavoitteet voivat myös muuttua kuntoutuksen aikana. Kun jokin taito vahvistuu tai lapsen arjessa tulee vastaan uusia tarpeita, terapiaa voidaan suunnata uudelleen.

Puheterapiassa voidaan harjoitella yksittäisiä taitoja, mutta lopullinen tavoite on yleensä niitä suurempi. Tarkoituksena on auttaa lasta ymmärtämään, ilmaisemaan itseään, osallistumaan ja olemaan yhteydessä muihin ihmisiin mahdollisimman toimivalla tavalla.

Siksi hyvä puheterapia ei ole vain sitä, mitä terapeutin ja lapsen välillä tapahtuu yhden käynnin aikana. Parhaimmillaan terapiassa löydetyt keinot alkavat vähitellen näkyä siellä, missä lapsi elää tavallista elämäänsä.

Jos pohdit, milloin lapsen kanssa kannattaisi hakeutua puheterapiaan, lue myös artikkelimme Milloin lapsi tarvitsee puheterapiaa?.