Monikielisen lapsen puheen kehitys – milloin kannattaa huolestua?

Monikielisen lapsen osaaminen jakautuu usein eri kielten välille. Lapsi saattaa esimerkiksi osata päiväkotiin liittyviä sanoja parhaiten suomeksi, mutta kodin, ruoan tai sukulaisten kanssa käytettävää sanastoa toisella kielellä. Hän voi tietää jonkin asian nimen yhdellä kielellä, mutta ei vielä toisella. Siksi vain yhden kielen sanavaraston tarkasteleminen voi antaa lapsen taidoista liian kapean kuvan.

Myös kielten vahvuussuhteet voivat muuttua. Kun lapsi aloittaa varhaiskasvatuksen tai koulun, ympäristön kieli voi alkaa vahvistua nopeasti. Kotona käytetty kieli voi puolestaan olla vahvempi esimerkiksi perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa. Tämä kuuluu tavalliseen monikieliseen kehitykseen.

Lapsen ei tarvitse opetella ensin yhtä kieltä valmiiksi ennen kuin hän voi oppia toista. Useamman kielen kuuleminen ei myöskään aiheuta kehityksellistä kielihäiriötä. Monikielisen lapsen kehitystä ei kuitenkaan aina voida verrata suoraan yksikielisen lapsen kehitykseen tarkastelemalla vain yhtä hänen kielistään.

Lapsen saaman kielellisen kokemuksen määrä, kielten käyttöympäristöt ja se, kuinka pitkään lapsi on kutakin kieltä kuullut, vaikuttavat siihen, mitä hän missäkin kielessä osaa. Oleellisempaa kuin täydellinen tasapaino kielten välillä on se, että lapsella on mahdollisuuksia kuulla, käyttää ja oppia hänelle merkityksellisiä kieliä aidossa vuorovaikutuksessa.

Yleensä vanhemman kannattaa käyttää lapsen kanssa sitä kieltä tai niitä kieliä, joilla vuorovaikutus tuntuu hänestä kaikkein luontevimmalta ja rikkaimmalta. Jos vanhempi pystyy omalla vahvalla kielellään kertomaan tarinoita, hassuttelemaan, lohduttamaan, nimeämään tunteita ja keskustelemaan päivän tapahtumista, lapsi saa samalla monipuolista kielellistä mallia.

Perheiden ei siis yleensä ole tarpeen vaihtaa kotikieltään esimerkiksi suomeen vain siksi, että lapsi oppisi suomea nopeammin. Lapsen kielet ovat myös osa hänen yhteyttään perheeseen, sukulaisiin ja omaan kasvuympäristöönsä.

Monikielinen lapsi saattaa käyttää saman lauseen aikana sanoja useammasta kielestä tai vastata eri kielellä kuin hänelle puhuttiin. Tämä ei itsessään tarkoita, että lapsi olisi kielistä sekaisin. Lapsi käyttää kommunikoinnissaan niitä kielellisiä resursseja, jotka hänellä sillä hetkellä on käytettävissään.

Kielten käyttäminen rinnakkain voi olla täysin luonnollinen osa monikielistä vuorovaikutusta. Ajan myötä lapsi oppii myös yhä paremmin, mitä kieliä eri ihmisten ja eri ympäristöjen kanssa käytetään.

Monikielisen lapsen kielellistä arviointia ei pitäisi perustaa pelkästään siihen, miten hän suoriutuu suomenkielisestä testistä. Arvioinnissa pyritään muodostamaan mahdollisimman laaja kuva lapsen kommunikoinnista ja kielitaidosta. Puheterapeutti voi selvittää esimerkiksi:

• mitä kieliä lapsi kuulee ja käyttää
• kuinka paljon ja missä tilanteissa eri kieliä käytetään
• milloin lapsi on alkanut altistua eri kielille
• miten lapsi ymmärtää ja ilmaisee itseään eri ympäristöissä
• millaisena vanhemmat näkevät lapsen kotikielen taidot
• miten lapsi oppii uusia sanoja ja kielellisiä rakenteita
• millaiset hänen kommunikointi- ja vuorovaikutustaitonsa ovat

Tarvittaessa arvioinnissa voidaan hyödyntää tulkkausta sekä vanhemmilta, varhaiskasvatuksesta tai koulusta saatavaa tietoa. Tavoitteena on erottaa toisistaan uuden kielen oppimiseen luonnollisesti kuuluvat piirteet ja mahdollinen varsinainen kielellinen vaikeus.

Jos monikielisellä lapsella todetaan puheterapian tarve, tavoitteena ei lähtökohtaisesti ole korvata hänen muita kieliään suomen kielellä. Puheterapiassa voidaan tukea sellaisia kommunikoinnin ja kielen taitoja, joista lapsi hyötyy eri ympäristöissä. Samalla vanhempia ja muuta lähiympäristöä voidaan ohjata tukemaan lapsen kielen kehitystä arjen tilanteissa.

Vanhemmat voivat jatkaa oman vahvan kielensä käyttämistä lapsen kanssa. Lapsen mahdollisuus kommunikoida läheistensä kanssa mahdollisimman rikkaasti on tärkeämpää kuin se, että koko perhe yrittäisi käyttää yhtä yhteistä kieltä, joka ei tunnu kaikille luontevalta.

Puheterapian tarpeen tunnistamisesta laajemmin voit lukea artikkelistamme Milloin lapsi tarvitsee puheterapiaa?.

Miltä puheterapia voi näyttää käytännössä, kerromme artikkelissa Mitä puheterapiassa tehdään?.

Monikielinen lapsi ei ole kaksi tai kolme yksikielistä lasta samassa paketissa. Hänen kielensä muodostavat yhdessä hänen oman yksilöllisen kielitaitonsa. Siksi monikielisen lapsen kehitystä kannattaa tarkastella uteliaasti ja kokonaisuutena – ei vain sen perusteella, kuinka paljon suomea hän juuri nyt puhuu.

Jos lapsen kielen ymmärtäminen, ilmaisu tai kommunikointi herättää huolta myös hänen muissa kieliympäristöissään, asia kannattaa ottaa puheeksi lapsen kehitystä seuraavan ammattilaisen kanssa.