Kaksivuotissyntymäpäivä lähestyy, mutta sanoja ei vielä kuulu – tai niitä on vain muutama. Moni vanhempi alkaa tässä vaiheessa miettiä, pitäisikö lapsen jo puhua enemmän ja milloin asiasta olisi hyvä keskustella ammattilaisen kanssa.
Lasten puheen ja kielen kehityksessä on paljon yksilöllistä vaihtelua. Yksi lapsi alkaa käyttää sanoja aikaisin, toinen kerää pitkään ymmärrystä ja muita kommunikointitaitoja ennen kuin puhe lähtee kunnolla käyntiin.
Pelkkä sanojen lukumäärä ei kuitenkaan kerro kaikkea. Puheen lisäksi kannattaa katsoa lapsen kommunikaatiota kokonaisuutena.
Mitä 2-vuotiaan kommunikoinnilta yleensä odotetaan?
Kahden vuoden iässä monella lapsella on jo käytössään erilaisia sanoja ja ensimmäisiä kahden tai useamman sanan yhdistelmiä, kuten “äiti anna”, “lisää maitoa” tai “isi tulee”. Puheen ei tarvitse vielä olla aikuiselle täysin selvää.
Sanojen lisäksi lapsi kommunikoi monella muullakin tavalla.
Hän voi esimerkiksi:
- osoittaa kiinnostavia asioita
- tuoda tai näyttää esineitä aikuiselle
- käyttää eleitä, kuten nyökkäämistä ja vilkuttamista
- ymmärtää tuttuja sanoja ja ohjeita
- hakea aikuisen huomiota
- jakaa kiinnostuksen kohteita toisen ihmisen kanssa
- jäljitellä aikuisen toimintaa, eleitä tai sanoja
Näitä taitoja on tärkeää tarkastella yhdessä puheen kanssa.
Entä jos sanoja on alle 50?
Noin kahden vuoden iässä alle 50 sanan sanavarastoa ja sitä, ettei lapsi vielä yhdistele sanoja, pidetään merkkeinä, joiden vuoksi kielen kehitystä kannattaa seurata tarkemmin.
Tämä ei kuitenkaan yksin tarkoita, että lapsella olisi kielellinen häiriö.
Osa myöhään puhumaan alkavista lapsista ottaa kehityksessä myöhemmin ikätovereitaan kiinni. Toisaalta osalla vähäinen puhe voi olla ensimmäinen merkki siitä, että kielen kehitys tarvitsee enemmän tukea.
Siksi yksittäistä lukumäärää tärkeämpää on tarkastella lapsen koko kommunikoinnin kehitystä.
Milloin kannattaa hakea apua?
Puheen ja kielen kehityksestä kannattaa keskustella neuvolassa tai muun lapsen kehitystä seuraavan ammattilaisen kanssa erityisesti silloin, jos vanhemmalla on siitä huoli.
Tarkempaan arvioon voi olla aihetta esimerkiksi, jos kaksivuotias:
- käyttää vain hyvin vähän sanoja tai ei vielä lainkaan sanoja
- ei yhdistele sanoja
- vaikuttaa ymmärtävän puhetta niukasti
- ei juuri käytä osoittamista tai muita eleitä kommunikointiin
- ei pyri jakamaan kiinnostavia asioita aikuisen kanssa
- kommunikointi aiheuttaa lapselle paljon turhautumista
- on menettänyt aiemmin käyttämiään sanoja tai muita kommunikointitaitoja
Viimeksi mainitussa tilanteessa lapsen kehityksestä on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa viivyttelemättä.
Vanhemman oma havainto on myös tärkeä. Jos jokin lapsen kommunikoinnissa tuntuu huolestuttavalta, asia kannattaa ottaa puheeksi, vaikka lapsi ei sopisi mihinkään yksittäiseen listaan.
Lue myös laajempi artikkelimme: Milloin lapsi tarvitsee puheterapiaa?
Ymmärtäminen ja eleet kertovat paljon
Kun kaksivuotias puhuu vähän, on hyödyllistä tarkastella erityisesti sitä, miten hän ymmärtää ja miten hän kommunikoi ilman puhetta.
Ymmärtääkö lapsi esimerkiksi arjen tuttuja ilmaisuja? Osaako hän hakea kengät, kun ollaan lähdössä ulos? Reagoiko hän tuttujen asioiden ja ihmisten nimiin?
Entä miten lapsi kertoo omista ajatuksistaan? Osoittaako hän haluamaansa, tuo esineen näytettäväksi, katsoo aikuista saadakseen tämän huomion tai käyttää erilaisia eleitä?
Lapsella voi siis olla paljon kommunikointia, vaikka puhuttuja sanoja olisi vasta vähän. Nämä taidot muodostavat tärkeän pohjan myöhemmälle kielen kehitykselle.
Miten puheen kehitystä voi tukea kotona?
Kielen tukemisen ei tarvitse tarkoittaa erillisiä harjoitushetkiä. Pienen lapsen kieli kehittyy ennen kaikkea tavallisessa yhteisessä arjessa.
Voit esimerkiksi sanoittaa sitä, mistä lapsi juuri sillä hetkellä on kiinnostunut. Jos lapsi osoittaa koiraa, voit sanoa: “Koira! Iso koira juoksee.”
Kun lapsi sanoo yhden sanan, voit laajentaa sitä hieman. Jos lapsi sanoo “auto”, aikuinen voi vastata esimerkiksi “joo, punainen auto” tai “auto ajaa”.
Anna lapselle myös aikaa tehdä aloite. Kaikkea ei tarvitse kysellä tai pyytää lasta toistamaan. Katse, ele, ääntely, osoittaminen ja esineen ojentaminen ovat kaikki kommunikointia, johon aikuinen voi vastata.
Yhteinen leikki, kuvakirjojen katselu, laulut, lorut ja tavallisista päivän tapahtumista jutteleminen tarjoavat paljon luonnollisia mahdollisuuksia kielen oppimiseen.
Tärkeintä ei ole saada lasta suorittamaan puhetta, vaan tehdä kommunikoinnista mukavaa, merkityksellistä ja vastavuoroista.
Entä jos lapsi kasvaa monikielisessä perheessä?
Monikielisyys ei itsessään aiheuta puheen tai kielen kehityksen häiriötä.
Monikielisen lapsen sanasto voi jakautua eri kielten välille. Lapsi saattaa esimerkiksi tuntea yhden asian nimen yhdellä kielellä ja toisen toisella. Siksi yhden kielen sanamäärä ei yksin anna oikeaa kuvaa lapsen kielellisistä taidoista.
Vanhempien kannattaa puhua lapselle niitä kieliä, joita he itse osaavat luontevimmin ja joilla vuorovaikutus lapsen kanssa tuntuu rikkaalta ja aidolta.
Jos kielen kehityksestä herää huoli, monikielisen lapsen taitoja tulisi tarkastella mahdollisimman laajasti hänen eri kielissään ja erilaisissa arjen ympäristöissä.
Lue lisää aiheesta artikkelistamme Monikielisen lapsen puheen kehitys – milloin kannattaa huolestua?.
Puheterapeutin arvio voi tuoda tilanteeseen selkeyttä
Puheterapeutin arvioinnissa ei lasketa vain lapsen sanoja.
Siinä voidaan tarkastella esimerkiksi:
- puheen ymmärtämistä
- sanaston ja ilmausten kehitystä
- eleiden ja muiden kommunikointikeinojen käyttöä
- vuorovaikutusta ja jaettua tarkkaavuutta
- leikkiä
- puheen tuottoa
- lapsen tapaa tehdä kommunikatiivisia aloitteita
Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva siitä, missä vaiheessa lapsen kommunikoinnin ja kielen kehitys on ja tarvitseeko lapsi tai hänen lähiympäristönsä tukea.
Jos mietit, miltä puheterapia voisi näyttää lapsenne kanssa käytännössä, lue myös artikkelimme Mitä puheterapiassa tehdään?.
Kaikkien kaksivuotiaiden ei tarvitse olla samanlaisia
Kielen kehitys ei etene kaikilla lapsilla saman aikataulun mukaan, eikä yksittäinen kehityksellinen rajapyykki kerro vielä koko tilannetta.
Jos lapsi puhuu kaksivuotiaana vähän, asiaa ei siis tarvitse säikähtää – mutta sitä ei myöskään tarvitse jäädä yksin pohtimaan.
Jos lapsen puheen, ymmärtämisen tai vuorovaikutuksen kehitys mietityttää, huolen voi hyvin ottaa esille neuvolassa. Tarvittaessa lapsen kommunikoinnin ja kielen kehitystä voidaan arvioida tarkemmin.
Kirjoittaja
Bettina Paasila
Puheterapeutti
Etsitkö tietoa puheterapiasta?
Sensis Terapia tarjoaa lasten puheterapiaa ja tukea puheen, kielen ja vuorovaikutuksen kehitykseen.